tiistai, 8. maaliskuu 2016

Uusi työ - uusi elämä

Työpaikan vaihto on aina merkittävä asia elämässä. Se muuttaa ensinnäkin sen miten vietät 8 tuntia jokaisesta arkipäivästäsi kenties jopa kymmenien vuosien ajan. Se muuttaa myös sen kenen kanssa vietät sen ajan ja tuleeko heistä kenties sinun uusia parhaita kavereitasi. Kolmas asia, jonka se muuttaa on tietysti tulotasosi ja sitä myöten elintasosi. Voitko ostaa esimerkiksi auton? Asunnon? Vai riittääkö palkkasi edes riittävään määrään tarpeeksi laadukasta ruokaa (esim. hedelmät ja vihannekset)? Uusi työpaikkani tulee olemaan konsultointialalla. En mainitse mikä yritys on kyseessä mutta esimerkiksi tämä yritys on samalla alalla. Konsultointihan on melko laaja käsite. Olen iloinen tulevasta työstäni, sillä se saa lopultakin talouteni kuntoon. Se kun on ollut pitkään melko huonossa jamassa. Kannattaa odottaa työpaikkaa, josta oikeasti pitää. Se saattaa edellyttää monien surkeiden työpaikkojen kestämistä monta vuotta mutta kannattaa jaksaa hakea ja yrittää. Muuten se ei koskaan osu kohdallesi ja käytät ainoan elämäsi tehden täysin typeriä hommia. Tämä pätkä on mielestäni erittäin hyvä esimerkki tästä tavasta elää.

 

perjantai, 4. maaliskuu 2016

Horoskoopin taikaa?

Olen aina ollut kenties hieman outo siinä mielessä, että luen horoskooppeja päivittäin mutta en varsinaisesti usko niihin. Voiko sitä silloin pitää järkevänä toimintana? En tiedä, kerro sinä.. Joka tapauksessa näin siis teen. Luen myös kuukausihoroskooppini täällä ja nyt kuluneen maaliskuun aikana on tapahtunut jotain varsin hämmentävää. Käytännössä lähes kaikki horoskoopin lupaukset ovat käyneet toteen. Ja näin on tosiaan käynyt jo ensimmäisten neljän päivän aikana. Muutama asia ei ole vielä tapahtunut, joten voin vedota silkkaan sattumaan ja olettaa, että loput asioista ei toteudu mutta toisaalta myös sama trendi voi jatkua ja kaikki ennustuksen sanomat asiat toteutuvat. Horoskoopin jälkimmäinen osa oli kyllä hieman synkempi, joten toivon ettei ihan kaikki niistä asioista toteudu. Joka tapauksessa on kyllä ollut hämmentävä maaliskuu tähän mennessä ja jos trendi tosiaan jatkuu, kuukausi tulee olemaan mielenkiintoinen ja ehkä jopa hieman dramaattinenkin sen loppua kohden. Kaikkea sitä sattuu...  

keskiviikko, 2. maaliskuu 2016

Muistoja lasten inspiroimana

Leirikoulussa luodaan elämän mittaisia muistoja: itse muistan elävästi reissumme Merikarvialle ala-asteella. Kokemus oli mieletön kaupunkilaislapselle: vaikka mökkielämä onkin tuttua kaikille meille suomalaisille, se tuntuu jostain syystä erilaiselta luokan kanssa matkatessa. Leirikoulusta parhaiten jäivät mieleen melontareissut ja savusauna. Varsinkin erikoiset aktiviteetit jäävät hyvin mieleen: kalan savustaminen ja makkaranteko olivat jotain, mitä en sen koommin ole tehnyt, mutta ne olivat hauska lisä muutenkin mukavaan leirikokemukseen. Mielestäni kunnon maalaismaisemiin pääseminen on parasta ja rentouttavinta erityisesti kaupunkilaislapsille ja -nuorille. Itse en ole kokenut, mutta muilta olen kuullut, että myös ulkomaille tehtävät leirikoulut ovat todella mielettömiä, tosin niihin tarvitaan enemmän rahaa ja sitä kannattaakin alkaa jollakin tavalla keräämään varastoon hyvissä ajoin (jo silloin, kun paikkaakaan ei vielä ole päätetty). Myös avustavia vanhempia saatetaan tarvita mukaan ulkomaan reissuille, mutta innokkaita osallistujia varmasti löytyy juuri se tarvittava pari tyyppiä per luokka. Itse muistan, että suunnittelimme porukassa luokan kesken yhdessä luokkaretkeä jo vuoden ennen reissua: tämä oli hyvä juttu, koska samalla saatiin kerättyä kaikkien toiveet ja huolenaiheet liittyen leiriin ja keskusteltua siitä, millainen hyvä leiri ylipäätään on, ja mitä siltä toivotaan. Opettaja oli kartoittanut muutamia paikkoja etukäteen, ja äänestimme luokassa aktiviteetteja, joita niillä tarjottiin. Eniten ääniä saaneet aktiviteetit ja elementit määräsivät sen, mihin paikkaan päätettiin lähteä. Tämä oli todella hyvä systeemi, ja opettajamme otti kaikki muutenkin kivasti huomioon retkeä suunniteltaessa, aina varainkeruuideointiin saakka. Tuloksena oli mainio leiri, joka teki hyvää koko luokalle. Loppukevät olikin tosi paljon rennompaa opiskella, kun oli saanut olla viikon ihan toisissa maisemissa. Tuttuni pyörittää nykyisin vastaavaa systeemiä täällä ja olen jopa harkinnut voisinkohan itsekin käyttää sitä vaikka lomailuun kun omien lasten reissut tosiaan inspiroivat hyvin. Kaikki tämä muistelu siis tosiaan alkoi siitä, kun omat lapset ilmoittivat lähtevänsä leirikouluun Ruotsiin. Itse haluaisin toki hieman pidemmälle. Saatanpa ehkä jopa kysyä apua kaveriltani :)

tiistai, 1. maaliskuu 2016

Asioita jotka potuttavat osa 1 - Työajanseuranta

Työajanseuranta on menneen talven lumia – näin väitettiin taannoisessa hesarinkin artikkelissa viime keväänä. Tosiaan, Suomessa kiinnostavaa on se, että työhön liittyvä, ja erityisesti työaikoja koskeva lainsäädäntö on ammattiliittojen käsissä, joihin se ei luontevasti kuulu. Tätä Suomen käytäntöä neuvotella niin eläke- kuin muistakin uudistuksista ammattiliittojen kanssa ihmetellään ihan ulkomailla asti, eikä syyttä.

Tutkimusten mukaan työajan kyttääminen ja jatkuva seuranta ei ole enää nykypäivänä järkevää: oppi työsuoritteiden ajalliseen valvontaan tulee sentään teolliselta ajalta. Tämä on osittain totta, koska olemme siirtyneet informaatiotalouden myötä yhä asiantuntijapainotteisempaan työhön ja samalla digitaalitekniikat mahdollistavat yleisesti ottaen työn tekemisen ihan missä tahansa: toisin sanoen se, että työhän on käytetty x-määrä aikaa, ei riitä takaamaan sen onnistuneisuutta. Näin on erityisesti työssä, jossa lopputulos on niin sanotusti avoin, eli tekijänsä kokonaisvaltiaisen osaamisen lopputulos. Toisin on todella selkeässä, suorittavassa työssä, johon on sitoutunut vain vähän henkistä pääomaa. Tällöin työn mittaaminen ajassa toki on relevanttia. Onneksi on sentään olemassa entisiä keinoja hieman kehittyneempiä järjestelmiä kuten tämä meidän käytössä oleva järjestelmä.

Varsinkin koulutetuilla aloilla ei laajasti ottaen enää ajatella, että töistä lähdetään, kun työpaikan ovi menee kiinni kello neljä iltapäivällä: asiantuntijuus ja oma työ koetaan asemaksi, joka on kokoajan läsnä tavalla tai toisella. Varsinkin ylemmällä tasolla organisaatioissa työskentelevät eivät osaa edes erotella selkeästi työtä ja vapaa-aikaa. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, ei kukaan tiedä, ja mihin tällainen ajattelu työmarkkinoiden kehityksen kannalta lopulta johtaa.

Työajanseurannan kannalta Suomessa ei jätetä kauheasti liikkumavaraa: työajanseuranta henkilöittäin on lain määräämä velvollisuus. Toki syyt tähän käytäntöön ovat rationaaliset: työn etenemistä ja suoritusta on edelleen kyettävä mittaamaan jollakin tavalla. Markkinoiden ja lainsäädännön tulisikin seuraavaksi yhdessä miettiä keinoja, miten esimerkiksi tietotyöläisen työaikaa olisi järkevintä mitata, ja miten onnistumista tai vakkapa yhden työsuoritteen syntymistä voidaan määritellä, jos kyseessä on oman sisäisen kapasiteetin käyttäminen yrityksen toiminnan tai tuotteiden parantamiseen ja niin edelleen. Kysymys, joka odottaa edelleen vastausta, on se, miten työn arvo nykyään pitäisi mitata. Ennen kuin tähän päästään, on yritysten tietysti toteutettava työajanseuranta mahdollisimman fiksusti niin, että se vastaa nykytyön, kuten etätyön tarpeita.

perjantai, 5. helmikuu 2016

Ongelmia kotona Osa 2

Kuten viimeksi jo aloitinkin tämän kaksiosaisen jännitysnäytelmän, kotonamme on riittänyt ongelmia viime aikoina. Viimeksi kerroin tuholaisongelmastamme, jonka tosiaan saimme lopulta kuntoon taas ainakin vähäksi aikaa. Myrkytykset ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen mutta sille emme taida voida mitään. Toinen ongelmistamme ilmeni samoihin aikoihin mutta ei onneksi ainakaan erittäin todennäköisesti liity edelliseen asiaan mitenkään. Tämäkin ongelma liittyy eläimiin mutta enemmän ihmisten mieleen oleviin sellaisiin. Rakas koiramme nimittäin sairastui. Se on jo melko vanha mutta on ollut täysin ok tähän asti. Viime viikkoina rassukka on alkanut törmäillä seiniin, mikä viittaisi ilmeisesti siihen, että sen näkö on heikentynyt. Tasapaino kun vaikuttaa olevan kohdillaan. Veimme sen tänne  hoidettavaksi mutta jostain syystä meidät ohjattiin kiireisesti eteenpäin klinikalta alan spesialistille. Sitä varten jouduimme ajamaan aina pääkaupunkiseudulle asti tänne. Onneksi hän kuitenkin osasi ratkaista asiamme tai ainakin tiesi heti, mistä on kyse. Koira-parka joutuu nopeasti leikkaukseen, jonka pitäisi auttaa ja hoitaa huoli pois samantien. Tätä kirjoittaessa odottelemme vielä tuloksia. Ilmeisesti kaikki meni hyvin mutta toki asia huolestuttaa koko perhettä. Varsinkin kun koirille iän myötä vastaavia ongelmia tulee todennäköisesti vielä muitakin. Lapsille tämä on tietysti vielä ikävämpi juttu. Positiivisemmalla rintamalla mainittakoon, että menemme ensi viikonloppuna koko perheen voimin katsomaan uutta Star Warsia toivoen, että kaikki perheenjäsenet ovat kunnossa siihen mennessä..